Helsingin Sanomissa on meneillään (tänäänkin su 01.12.2013 "Suomi, junttien kieli?"), tosin lievä, kampanja englannin kieltä vastaan tieteen kielenä. (Silloin joskus, kun hetki aikaa liikenee väittelystä ruotsin kielen asemasta.) Vai pitäisikö sanoa suomenkielisten väitöskirjojen puolustustaisto. Ei sekään kovin räväkkä, mutta kuitenkin. No, asian sivujuonteena, hieman varsinaisen aiheen ohi, huomioni kiintyi eräältä kollegalta (Tiina Onikki-Rantajääskö) lainattuun virkkeeseen "Tutkijatkin ovat maallikkoja muilla kuin omilla tieteenaloillaan". Minäpä sanon, että hupsista. Tieteen lukutaito ja tutkimuksenteon periaatteiden hallinta eivät ole noin kapearajaisia. Jos on kunnollinen tutkija jollain alalla, kyllä muillakin aloilla ja niiden tulosten arvioinnissa on kaikkea muuta kuin "maallikko". Mutta se on totta, että jos yrittää kirjoittaa niin tarkoituksellisen konstikkaasti, että toisen alan osaava tutkija ei pysty seuraamaan mistä ja millaisista tieteellisistä tuloksista on kyse, vika on kirjoittajassa, ei lukijassa.
Sitten varsinaiseen kielivalinnan asiaan. Tiede on itseään korjaava prosessi, jossa tulokset alistetaan kansainvälisen tiedeyhteisön vertaisarvioitavaksi. Yksittäinen kielialue, kuten omamme, on yleensä aivan liian kapea tuohon tarkoitukseen. Englanninkieli (kun se nyt vaan on sattunut valikoitumaan), ei muista poiketen ole kielialue, vaan tieteen "lingua franca". Tosiasia, josta joskus ei pidetä (juuri siitä on nyt ollut kyse ja julkista "metakkaa") ja jota joskus halutaan jopa tarkoitushakuisesti vältellä. Kansainväliselle kritiikille altistumisen pelko. Ilmiö, joka oli omalla alallani kiusallisen tuttu 1970-luvulla. Nyt sitten kun ollaan vihdoin siellä toisessa, kansainvälisessä laidassa, muun muassa Aalto yliopiston Kauppakorkeakoulu saa kovaa sapiskaa oikeuskanslerilta asti. Änkeääköhän tässä juridiikka osin tieteen reviirille?
Tutkimuksenteon periaatteet ja vaatimukset ovat olleet minua kiinnostava aihepiiri. Olen niistä hieman kirjoittanutkin keskustelutyyppisesti (ja siksi suomeksi): Timo Salmi (1976) Puheenvuoro liiketaloustietellisistä opinnäytteistä, Timo Salmi (1978) Opinnäytetutkimuksen aiheen valinnasta ja kontribuution käsitteestä liiketaloustieteessä ja Timo Salmi ja Marko Järvenpää (2000) Laskentatoimen case-tutkimus ja nomoteettinen tutkimusajattelu sulassa sovussa sekä tavallaan myös Timo Salmi (1986) Laskentatoimen ja rahoituksen kvantitatiivinen tutkimusprosessi ja kytkeytyminen lähioppialoihin.
bitly linkki tähän sivuun http://bit.ly/1eaBEh1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti