Mietteitä Facebookista

Antti Heikkilän ja Saija Nisulan mielenkiintoiset viittaukset Facebookissa saivat minut hieman mietiskelemään Facebookin kuvioita.

Ensimmäisessä lainataan kirjoitusta "7 Ways To Be Insufferable On Facebook". Se lähinnä kritisoi sitä kuinka kirjoittajat hehkuttavat omia asioitaan ja saavutuksiaan Facebookissa.  Oma kommenttini asiaan on: Kyseinen analyysi sopii parhaiten tilanteeseen, jossa Facebook "ystäviä" on pilvin pimein. Eli huomattava osa heistä ja heidän asioistaan ei oikeasti enää kiinnosta. Jos ystäväpiirinsä pysyttää sukulaisissaan ja muissa oikeissa ystävissään, näkökulma vähintäänkin loivenee oleellisesti. Jonkin verran on viitteitä, että nuoriso olisikin kaikkoamassa ja Facebook jää hieman vanhemman väen yhteydenpidon kanavaksi. [Aiheesta esimerkiksi Hesarissa 4.2.2014] Toinen yleishavainto tuosta "vuodatuksesta" on se, että se tuntuisi haikailevan Facebookista paljon blogityyppistä kanavaa. Mutta eikös Facebookin alkuperäinen idea, nimeä myöden, ollutkin juuri kertoa omista kuulumisistaan. Ja onko pakko haalia sadoittain näennäisiä ystäviä. Sen siitä saa. [Vitsi aiheesta: Viivi ja Wagner, HS 29.1.2014]

Jälkimmäisessä toivotaan enemmän kulttuurin ja taiteeseen painottuvia kirjoituksia ja linkkejä Facebookiin. Minulle tulee mieleen seuraavia asioista. Toinen vaihtoehto tai lisäsellainen on käyttää ja sovittaa Twitteriä tuottamaan kyseisen tyyppistä linkkivirtaa. Toisaalta, jos Facebookiin saa aikaan keskustelua taiteesta tai tieteestä, mikäs sen parempi. Se varmaan nostaa tasoa. Näiden aiheiden pitäisi tai ainakin soisi olevan yleisellä tasolla kiinnostavia.

Facebookissa on myös mahdollisuus perustaa ja seurata ryhmiä erityskiinnostusten kohteista. Itse seuraan useampaa pyöräilyyn liittyvää ryhmää. Suomalaiset pyöräilyryhmät Facebookissa ovat hyvin aktiivisia. Niitä onkin aika monta. Jopa siinä määrin, että niissä alkaa olla hieman turhaakin päällekkäisyyttä ja runsauden pulaa. Parempi toki niin päin. Itse seuraan aktiivisimmin kyseisistä ryhmistä Helsingin Polkupyöräilijöiden Facebook ryhmää. Muillakin harrastuksilla ja yhdistyksillä tietenkin on omia ryhmiään. Omalta kohdaltani erityisesti seuraan tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan kuuluvaa Vaasan Andromedan ryhmää. Kaupunginosien ryhmät, kuten Haagan ilmoitustaulu, ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Esimerkiksi tuo kyseinen ryhmä on varsin informatiivinen. Ajoittain sitä tosin vaivaavat väittelyt ja kirjoitukset, joita on pakko luonnehtia vähintäänkin hieman riidanhaluisiksi.

Pienempien keskustelupiirien suljetut ryhmät, kuten joidenkin erityisyhdistysten tai vaikkapa sukulaisten keskinäiset ryhmät ovat sitten kuvio erikseen. Niitä voisi esimerkiksi kuvata sähköpostia kevyempänä yhteydenpitokanavana (eli ei niin vahvasti "push-tyyppisenä). Niissäkin pitää kuitenkin muistaa tietoturva. Aina kannattaa lähteä siitä, että postitukset voivat vuotaa. Vainoharhainen ei kannata olla. Mutta kannattaa silti olla huolellinen sen suhteen, ettei kirjoita sellaisia, mitä joku ulkopuolinen voisi käyttää kovin väärin hyväkseen.

---

Mikko Heikkilä: Että sillä tavalla... Woman who lit the Olympic flame sent a racist tweet about Barack Obama last year.

Matti Heikkilä: Kannattaako tällaisten juttujen perässä juosta.

Timo Salmi: No joo. Facebookin normitäytettä. Siinä missä valitsin tänään aamukahviksi Roma kapselin, VR möhli taas, ulkona on tosi tylsä ilma ja ennen kaikkea hyvä minä. Pikku hei-näithän-tämän pläjäytykset ovat kuitenkin vielä enemmän mikroblogi Twitterin kauraa. Sitten on kaikenkarvaiset ketjukirjeenomaiset kilpailutukset ja listauskoukut. Onhan näillä poiminnoilla oma mielenkiintonsa ja ajankulunsa. Ja Facebookissa on kohtuulliset välineet näkyvyyksien säätämiseen. Huono puoli osassa hei-katso-tätä / mittaa-itsesäsi-tekemisiäsi-osaamistasi ketjuissa tietenkin on se, että osa vaikuttaa jonkinlaisilta henkilölistojen tai ainakin huomion keräämisen välineiltä. Mahdollinen esimerkki "Ryder: They say approximately 90% of people will see the same word first! …let’s just see if it’s true!"

Timo Salmi: Jollain meidän eläkeläisten on aikamme kulutettava ja kuulemma mummoutunut / äijäytynyt Facebook täytettävä.

---

bitly linkki tähän sivuun http://bit.ly/1nikH5O

Pieni vuodatus

Ajan ilmiöt. Maailma sen kun muuttuu kovaa vauhtia. Viimeksi olemme saaneet seurata muun muassa viestien välityksen ja tallenteiden muodon muuttumista ja niiden seurauksia. Itellan jatkuvat YT:t ja postin jakelusuunnitelmien häämöttävä harvennus ovat hyvä esimerkki tietojenkäsittelyn seurauksista, kun kommunikointi ja kaupankäynti siirtyvät lisääntyvässä määrin nettiin (jonka palvelut nekin toimivat miten sattuu 2). Samaan aikaan myös tietojen tallennuksen muoto jatkaa muutostaan. Kuka vielä muistaa reikäkortteja, lerppuja tai korppuja? Mutta nyt alkavat olla uhanalaisia uudemmatkin tekniikat ja niiden ympärillä pyörivä liiketoiminta. Seuraava uhri näyttäisi olevan dvd, joiden alenevista vuokrausmääristä oli juttua Hesarissa 24.1.2014 "Dvd:n myynti ja vuokraus jatkoivat jyrkkää laskua." Meneekö kaikki jatkossa pilveen? Tosin vakoiluskandaalit voivat hetkellisesti hidastaa sitä kehitystä. Eikä tässä kaikki, mutta ei nyt ahdeta raskaan teollisuuden, kivijalkakauppojen ja perinteisten lehtien tilannetta samaan soppaan tämän enempää. Eurovaalitkin lähestyvät ja turhautuneet eripurahallituksen ministerit etsivät itselleen ulospääsytietä. Ihmekös tuo. Irtiotoista taloustoimenpiteistä ja kuntauudistuksesta näyttää tulleen hallituksen sisällä päivittäistä kansanhuvia.

Keskustelua aiheesta Facebookissa.

---

bitly linkki tähän sivuun http://bit.ly/1axhsVp