HS: Saunalahti kyykytti vanhusta

Keskustelua Facebookista.

HS 15.12.2013: "Saunalahti kyykytti vanhusta - nettiin vain tyttären luvalla
Eläkeläisnainen sai hankkia taulutietokoneen ja laajakaistan vain tyttären luvalla"

Just joo! Haetaankohan multa, vanhukselta, puolentoista vuoden kuluttua tabletti ja liittymä pois? Operaattori kunnostautuu ensin yhteen äärimmäisyyteen, sitten toiseen. Että osaa. Samaa konsernia, muutoin, joka sössi viime kesänä e-laskuni kanssa.

Yleisellä tasolla huomio kiintyy väkisinkin siihen, kuinka huomattava osa kuluttajan ongelmista nykyään koskee informaation, niin fyysisen kuin sähköisen, välittämispalveluita ja niiden liitännäisiä.

On Facebook linkitys näköjään sittenkin mahdollista, muutaman kiemuran jälkeen. Tämän ketjun linkki lienee https://www.facebook.com/timo.y.salmi/posts/595191327215327. No aina oppii jotain uutta ja tulipahan tämäkin erikoisuus testattua ystävien kanssa keskustelun ohessa. Vaatii kuitenkin kirjautumisen Facebookkiin. Siellä aiheen keskustelu vielä hieman jatkuu, mutta en ole leikannut ja liimannut tänne näin ollen enää sitä jatkoa. Takaisin itse aiheeseen: Karlssonin pilapiirros HS 18.12.2013. :-)

bitly linkki puolestaan tähän blogisivuun on http://bit.ly/1c70dti

Nykymaailman välinpitämätöntä jakelupalvelua

Tilasimme aikoinaan erään matkan ajaksi Postista jakelun keskeytyksen. Matkan jälkeen tuona jaksona tullut posti oli haettavissa asiakasmiespostista lähikaupasta. Paljon myöhemmin aloin ihmetellä, kun tilaamani Tieteen Kuvalehden uusia numeroita ei enää kuulunut. Lopulta soitin Bonnier Publications Oy:n asiakaspalveluun ja tiedustelin asiaa. Sieltä kerrottiin, että posti oli ilmoittanut heille (osuen jakelun keskeytyksen ajankohtaan), että osoitteemme on tuntematon! Bonnier yksipuolisesti lopetti jo maksamani tilauksen toimittamisen ilmoittamatta minulle mitään, vaikka heillä on minun sähköpostin osoitteeni. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä heidän taholtaan. Kaiken huippu oli, sinänsä hyvin kohteliaan, asiakaspalvelun yritys selittää, että heidän tietokonejärjestelmänsä oli menetellyt niin. Mitä se sellainen selitys on olevinaan. Yritys on yksiselitteisesti vastuussa järjestelmiensä toimimisesta. Ei tietokone ole jokin oikeustoimikelpoinen henkilö.

Aivan yhtä käsittämätön tai vielä kummallisempi oli Postin menettely asiassa. Varsinkin, koska suurin osa postista kuitenkin oli siis saatavissa. Yksittäistä postia kuulema sinänsä katoaa, mutta mikä kumman virkailija on katsonut asiakseen ilmoittaa yhdelle taholle väärää tietoa osoitteestamme. Mistä tiedän, onko muutakin postia mahdollisesti palautunut tai hävinnyt jonnekin Itellan mustaan aukkoon. Kun kuitenkin postia on tullut perillekin asti.

Näköjään on niin, että nykyisenä tietokonejärjestelmien aikana yritysten asiakaslähtöisyys on pahasti unohtunut. Kuluttaja joutuu jatkuvasti olemaan tarkkana ja palvelemaan itse itseään. Usein siitä itsensä palvelemisesta vielä maksaenkin. Postin keskeyttäminen ei ole ilmaista. Eivätkä ole jo maksetut, saamatta jääneet lehdetkään.

---

Ke 04.12.2013: Juristikollegani, ystäväni toi esille seuraavia samansuuntaisia sekä lisänäkökantoja:

Samanlaisia kokemuksia postin edelleen lähettämisen palveluista.
- Virheen tekee aina jokin yksittäinen henkilö, joka tietoisesti palauttaa postin - omia vaivojaan säästääkseen.
- Kysymys ei ole tietojärjestelmävirhe.

Aina kannattaa reklamoida postin asiakaspalveluun, koska muutoin ei tapahdu muutosta parempaan esimiesten valvonnassa.
- Pieni muistutus korvausvastuusta aiheutuneista kuluista auttaa asiassa.

---

Ke 04.12.2013: Toinen ystäväni ja professorikollegani kommentoi julkisesti Facebookissa kirjoitustani samaa linjaa seuraavasti:

Posti on minulta mokannut reilun vuoden aikana jakelun keskeytyksen kahdesti. Ensimmäisellä kerralla osalla päivistä keskeytys jäi toteutumatta ja yhden päivän posti hävisi kahdeksi viikoksi, tuli sitten myöhemmin. Jälkimmäisellä kerralla posti kyllä kerättiin jakelun lähtöpisteeseen, mutta päivittäiset niput tuotiin laatikkoomme ennen matkamme loppumista (ja ennen sovitun keskeytyksen päättymistä). Koko ajanjakson posti tuli siis keskeytysjakson kuluessa nätisti kuoriin niputettuina. Molemmilla kerroilla sain maksamani hinnan takaisin. Laatikon tukkeutumista ei kuitenkaan tapahtunut, koska [toinen] poikamme hoiti tarkistuskäynneillään laatikon tyhjäämisen.

---

To 05.12.2013: Niinpä. Samalla linjalla kuin kollegat, totean, että Postin palvelut tuntuvat tässä valossa epäluotettavilta. Ainakin, kun kyse on jakelun keskeytyksen tarkoituksenmukaisesta toimivuudesta. Asiaa ei varmastikaan paranna se, että keskeytykset ovat yleisimpiä kesälomien aikaan. Posti toki on melkoisen rakennemuutoksen kourissa, mutta tällaiset tapaukset eivät silti ole omiaan rakentamaan luottamusta.

Mitä tulee Bonnierin asiakaspalvelijaan, hän ansaitsee kehut ja kiitokset ystävällisyydestä, palvelualttiudesta ja joustavuudesta. Vaikka tapahtunut sinänsä ei ole hyväksyttävissä, Bonnierin palveluhenkisyys jätti hyvän yrityskuvan. Muutamaa päivää myöhemmin myös postista otettiin yhteyttä asian johdosta. Vastaavanlainen kuvio. Erittäin ystävällishenkistä palvelua. Mutta syytä ei tiedetty ja tapaus jäi johonkin selvitykseen. Eli tätä lisäkommenttia pe 13.12.2013 kirjoittaessani varsinainen asia on selviämättä. Luotto reaalijärjestelmän toimintavarmuuteen on koetuksella.

---

bitly linkki tähän sivuun http://bit.ly/18h3rre

Tieteen kielivalinnasta taas vääntöä

Helsingin Sanomissa on meneillään (tänäänkin su 01.12.2013 "Suomi, junttien kieli?"), tosin lievä, kampanja englannin kieltä vastaan tieteen kielenä. (Silloin joskus, kun hetki aikaa liikenee väittelystä ruotsin kielen asemasta.) Vai pitäisikö sanoa suomenkielisten väitöskirjojen puolustustaisto. Ei sekään kovin räväkkä, mutta kuitenkin. No, asian sivujuonteena, hieman varsinaisen aiheen ohi, huomioni kiintyi eräältä kollegalta (Tiina Onikki-Rantajääskö) lainattuun virkkeeseen "Tutkijatkin ovat maallikkoja muilla kuin omilla tieteenaloillaan". Minäpä sanon, että hupsista. Tieteen lukutaito ja tutkimuksenteon periaatteiden hallinta eivät ole noin kapearajaisia. Jos on kunnollinen tutkija jollain alalla, kyllä muillakin aloilla ja niiden tulosten arvioinnissa on kaikkea muuta kuin "maallikko". Mutta se on totta, että jos yrittää kirjoittaa niin tarkoituksellisen konstikkaasti, että toisen alan osaava tutkija ei pysty seuraamaan mistä ja millaisista tieteellisistä tuloksista on kyse, vika on kirjoittajassa, ei lukijassa.

Sitten varsinaiseen kielivalinnan asiaan. Tiede on itseään korjaava prosessi, jossa tulokset alistetaan kansainvälisen tiedeyhteisön vertaisarvioitavaksi. Yksittäinen kielialue, kuten omamme, on yleensä aivan liian kapea tuohon tarkoitukseen. Englanninkieli (kun se nyt vaan on sattunut valikoitumaan), ei muista poiketen ole kielialue, vaan tieteen "lingua franca". Tosiasia, josta joskus ei pidetä (juuri siitä on nyt ollut kyse ja julkista "metakkaa") ja jota joskus halutaan jopa tarkoitushakuisesti vältellä. Kansainväliselle kritiikille altistumisen pelko. Ilmiö, joka oli omalla alallani kiusallisen tuttu 1970-luvulla. Nyt sitten kun ollaan vihdoin siellä toisessa, kansainvälisessä laidassa, muun muassa Aalto yliopiston Kauppakorkeakoulu saa kovaa sapiskaa oikeuskanslerilta asti. Änkeääköhän tässä juridiikka osin tieteen reviirille?

Tutkimuksenteon periaatteet ja vaatimukset ovat olleet minua kiinnostava aihepiiri. Olen niistä hieman kirjoittanutkin keskustelutyyppisesti (ja siksi suomeksi): Timo Salmi (1976) Puheenvuoro liiketaloustietellisistä opinnäytteistä, Timo Salmi (1978) Opinnäytetutkimuksen aiheen valinnasta ja kontribuution käsitteestä liiketaloustieteessä ja Timo Salmi ja Marko Järvenpää (2000) Laskentatoimen case-tutkimus ja nomoteettinen tutkimusajattelu sulassa sovussa sekä tavallaan myös Timo Salmi (1986) Laskentatoimen ja rahoituksen kvantitatiivinen tutkimusprosessi ja kytkeytyminen lähioppialoihin.

---

bitly linkki tähän sivuun http://bit.ly/1eaBEh1